En oo tänne paljon kirjotellut. Mulla on kaks muuta blogia joita päivittelen enemmän.

Ollaan H:n kanssa nyt parhaita kavereita ja kaikki on meijän välillä hyvin.

Sain lähetteen syömishäiriö-polille ja toinen käynti on tammikuun alussa. Ahdistaa ja pelottaa. Vastuuhoitaja on tosi kiva ja uskon et tullaan hyvin toimeen.

Paino jumittaa kokoajn samassa välissä. Eli on ihan liikaa.

Anteeks en vastaa nyt kommetteihin: ( Mutta kaikki on hyvin.. niin hyvin ku nyt pystyy olla.

Syön lääkkeitä, mieliala ja unilääkkeitä ja tarvittavia ahdistukseen. Ne on auttanu paljon.

Tuntuu ku olisin nukkumassa mut hereillä. Jaksan eteenpäin H:n takia. Se tietää kaiken ja jaksaa mun ahdistus/masennus kohtaukset. Se ymmärtää sen onnettomuuden jälkeisen pelon ja ahdistuksen.

anteeks sekava teksti

Puhuin äsken H:n kanssa ja se kerto et jos olisin parantunu nopeemmin ni se ei olis jättäny mua. Ja nyt se kertoo koko ajan yhestä J:stä jaet niil on jotain juttuu ja mitä ne aikoo tehä ja kenet nähä. Tää loukkaa ihan helvetisti koska me voitais viel olla yhessä jos olisin pystyny parantuu nopeemmin... ja must viel tuntuu et se häpee mua koska mä en pääse ikinä sinne missä sen kaverit on enkä päässy sillon ku seurusteltii.... se ei oo ikinä ehottanu et nähtäs joku sen kavereista eikä suostunu näkee... se väittää etse ei haluu et oon yksin, koska oon ujo enkä puhu paljoo.... mut enhän mä voi jos se ei ikin päästä mua mukaan!

Jos mä nyt parannun ni haluisin sen takas.. mut se puhuu koko ajan siitä J:stä ja must tuntuu er se ei enää välitä musta ollenkaa... vaikka toisin sanooki

Tuntuu tyhmält haikailla sen perään, koska se kumminki teki mitä teki ja käyttäytyy tällä tavalla, mutta mä okeesti rakastan sitä...

heei.

en oo käyny tääl nyt vähän aikaa.. on ollu kaikee muuta ni on vähän jääny sivummalle. mutta

Syömiset on menny paremmin ja huonommin... tällä hetkellä en syö paljon mitää... ja vähän aikaa sit söin koko ajan.. ja en voi nyt ees saunas olla ku tuntuu et sydän räjähtää:/

Mulla alko uuestaan ravitsemus ja se terapeutti on ihan kiva, mut en vaan jaksa sitä että se määrää mitä pitäs syyä ja kuin paljon. Tää on mun oma vartalo, mun päätökset koskien mun vartalaa. ei oo muitten!

Oon saanu ihan kauheit ahistus kohtauksii välillä, niit ei oo ollu ennen, ja ne on pelottavii... viilelly oon jonkun verran ku on ollu nii paha olo, mut sitä oon saanu jotenki kontrolloituu...

eitäs nyt muuta..: )

En jaksa enää sitä kun mun ekämästä yrittää päättää muut kun minä!  Haluun tehä niinkun MÄ haluan, olla syömättä jos siltä tuntuu.

"Feel it
Breathe it
Believe it
And you'll be walking on air
Go try
Go fly
So high
And you'll be walking on air
You feel this
unless you kill it
Go on
And you're forgiven
I knew that
I could feel that
I feel like
I am walking on air"

Vihaan itteäni! epäonnistun kaikessa mitä teen! mul meni hyvin viel vähä aikaa sitte, mut eilen söin karkkii ja pitsaa; (( Oon läskiläski! miten pystyin epäonnistuu nii pahasti?? haluun olla laiha, täydellinen tyytyväinen mun kroppaan!! 

Tiiän et H haluis et söisin normaalisti, mut mä en vaan pysty. Joskus mietin milt tuntuis olla terve ja pystyy syyä ja olla tyytyväinen korppaan. Se olis niin ihanaa, mut mä oon sairas paska!  En tiiä miten H jaksaa mua?!

Oon ollu työharjotelussa ni en oo vähää aikaan jaksanu kirjotella.. oon kotihoidossa tän harjottelu jakson ja se on paljon kivempaa ku aattelin. Luulin et en uskoltai tehä mitää ja pelkäisin kauheesti mut ei ookkaa pelottavaa..

syömiset on menny paremmin....siis mun paremmin

:töissä klo11-12 kolmioleipä, kotona klo2-3 teetä, klo5-6 leipätai vähän ruokaa joskus iltapala

oon nyt laihtunu jonku kilon.. eli nyt oon 46..: )

poikaystävä hakuu et en laihtuis ainakaa alle 40 sille kävis joku 40-42, mut mua pelottaa et sit tos painos nään itteni vielki liian isona ja haluun alaspäin: (

luulin et meist oils tullu jotain...........

vitun kiva!! 

pikkusisko oli sit löytäny mut sh-foorumilta ja tietää nyt mm.kaiken-.- ja sit iel pilailee niist mitä oon siine kirjottanu..... miksen on pakko olla noin vitun ilkee?? ja viel tahallaan...........

VIHAAAN  sitä paskaa!!!!

Sisimpäni huutaa.
Haluaisin huutaa nuo sanat julki.
Vaikka kaikkien sillä hetkellä kuulolla olevien kuullen.
Vaikken huomiota tai sääliä kaipaakaan.
Mutta sanat sisääni vain jämähtävät.

Mä en jaksa enää tätä lähes ainaista feikkaamista.
Hymyillä silloin, kun sattuu.
Esittäen tälle muulle maailmalle, että kaikki on hyvin.
Mutta se on vain pakko, itseni vuoksi.

Hetkiä joita en halunnut kokea.
Hetkiä joita en haluaisi muistaa.
Hetkiä jolloin toivon, että voisin vain unohtaa.

[usvaan kodonnut]

En jaksa enää! Oon saanu ihanan ihmisen tukemaa mua<3 ja ainakun oon senkaa ni kaikki on hyvin. Mutt sitku oon yksin kaikki kaatuu päälle. Mua on alkanu ahistaa ihan kauheesti ja haluun vaan pois! en jaksa sitä ku kukaa ei ymmärrä! välillä haluisin kuolla mut en voi sanoo siit ees mun psykolgille et se ei ymmärrä sitä väärin, ku en siis sellai oikeesti haluu... välil vaa tuntuu silt et kukaa ei välittäis vaik kuolisin............


ps. oon ehkä kipee: ) ja ei tuu ääntä ja vaikee hengittää ja on ihan kauheen kylmä... ihan kiva-.-

kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta
susta, pelkosi kun kohtaat, ekaksi se sattuu
toka, kolmas, neljäs, pikkuhiljaa siihen tottuu
toteuta sun omaa juttuu, muihin älä vertaa
tielläsi pitäydy, anna ihmisten mongertaa
mitä tahtoo, sillon muista ketä varten elät
itsellesi vaiko niille jotka kääntää selät
olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää
enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää
paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä
turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä

Voisinpa vaan kadota pois, ja unohtaa kaiken paskan, ja kaikki ihmiset............

olen läskiläskiläläläläskii!

<3

poiskiluunhiusmurtuma.. ehkä: )

Itkettää, kyyneleitä ei tuu. pyöryttää.

syömiset menny ihan hyvin :)

Psykologilla oli ihankivaa... paitsi että mun verenpaine on laskenu... nykyään 109/75 :o. Sillä oli sen koira mukana :)) Oon niitten käyntien avulla tajunnu et mulla on kaks puolta: sh ja terve... ja sh on paljon vahvempi kun tervepuoli!

Miks en voi olla normaali? Miks mun on vaikee luottaa itteeni? miks oon aina niin alakulonen? Miks pystyn luottaa vaan pariin ihmiseen ja niihinkin osittain? Miks mun kaverit feidaa mut vuorotellen? MIKS mun pitää olla olemassa??

Oon nelivuotias,
Oppimaan innokas,
Sain nimen hauskimman - Kaapo.

On paljon tehtävää,
Uutta ja tärkeää,
Puuhailee touhuissaan Kaapo.

Maailma muuttuu, niin minäkin,
Oppaiksi vanhemmat värväsin!

Vaikea varttua, itkua parkua,
Muistan myös iloita Kaapo,

Kaapo, Kaapo.
Oon Kaapo
Hi hihi hi
Hei vain!

!

aAhdistaa!

Haluun pois ja haluun jäädä..?! Välillä oon kauheen masentunu ja välil ylipirtee..

Tavallaa haluisin et tää loppuis. voisin olla tyytyväinen tähän missä oon, mut haluun kummiki olla pieni, haluun nähä ja tuntee luut. Haluun et mulla on nälkä ja kylmä! sillo tuntuu et oon saavuttanu jotai!

syömiset on alkanu menee hyvin... oon vähentäny annosten kokoa ja en syö aamulla ja koulussa vaa jotai salaattia tai leivän ja kotona laipaa ja ruokaa jos pakotetaa ja sit illal leivä.........

Esitelmä tehty: )))) viihdoin!  Nyt pitäs viel uskoltaa esittää se huomen.... ja pitäs olla siel luokan ees vähintää 5min :o  Apua!! ja syömiset paskasti-.-  eli ruokasuunitelmaa tekemää---------------------->